Vihdoinkin!

Rukouksiini on vastattu! Olen saanut töitä kotihoidosta! Ei varmaan vois enemmän innoissaan olla..ja helpottunut. Kesäksi on töitä, ja vielä mielenkiintoisia. Alunperin olin luullut meneväni Koukkuniemeen laikkariksi, vielä kerran, ja sieltä soiteltiinkin jo ja kysyttiin oonko tulossa. Sitte ku soitin ite ja kyselin alkamisajankohtaa, olikin vastaus että sijaisille ei voida luvata vielä mitään..Ajattelin että jumalauta täytyyhän Pirkanmaalla olla jotain hoitoalan työtä tarjolla, vaikka ei olis hoitoa ja huolenpitoa suorittanut. Mullahan on sen harjottelu vasta elokuussa. No, soittelin vaikka minne, ja laitoin muutaman hakemuksen. Yhtäkkiä mun sähköpostiin oliki tullu maili, jossa kotihoidon esimies tiedusteli oonko jo saanu kesätöitä. En oo! Mut kohta olin..Kävin haastattelussa, ja saman tien mut oli jo palkattu! Ja voin aloittaa jo parin viikon päästä..Ihanaa ihanaa, ei siivoamista enää koskaan!!!!
Odottelen siis todella innoissani töitten alkamista..ja toki vähän jännittääkin, en suoraansanottuna oikeen tiedä mitä kaikkea siellä tehdään, mutta eiköhän sitä sit opi..Jee! Ainiin, lääkelaskut olis kohta kans edessä, mutta eiköhän nekin mee..

Surua ja katkeruutta

Taysissa ollessani kattelen usein käytävillä viilettäviä hoitajia ja mietin että onko ne ylpeitä työstään, tai edes tyytyväisiä. Välillä tuntuu että antaisin mitä vaan siitä että saisin jo olla hoitaja (edes lähi-) ja työssä mielenkiintosessa paikassa. Sitte meen kotiin enkä jaksa alottaa uutta koulutehtävää. Taas yksi päivä jona en oppinut mitään..
Mä pelkään jo nyt, että lähärin tehtävät ei riitä mulle..Että haluan jotain "enemmän", haastavampia duuneja. Tosin, enhän mä voi tietää mitä töitä pääsen tekemään, ja miltä ne sit tuntuu. Välillä haaveilen salaa ensihoitajan työstä..Ne jotka mut tuntee, ei varmaan ikinä vois kuvitella mua sellaiseen (pelkään ambulansseja) mutta jokin siinä vetoaa, ja ensiapukurssillakin olin aivan yli-innoissani, lisää tietoa! Haluan elvyttää ja pelastaa!
Hassua kun kattelee niit nuoria hoitajia, ja miettii että miksei ite tajunnu nuorempana alkaa tätä opiskeleen, mut millanenhan mäki oisin jossen ois käyny läpi niitä ah niin ihania teini-nuoruus-örvellys vuosia, jolloin ei todellakaan kiinnostanu mikään opiskelu, mutta kylläkin ryyppääminen, festarit, sekoilu..Hahhaa, olihan se hauskaa aikaa. Varsinkin aika Limingan Taidekoulussa..huh huh. Ne nuoret hoitajat varmaan palaa kolmekymppisenä loppuun ja alottaa "uuden nuoruuden", ja mä voin sit ottaa niiden paikan!

Niin ja surua on se, että mun yli kakskytvuotias kissa kuoli viikko sitten. Puolet perheestä enää jäljellä..

Paljon kaikkee..

Tässon ny tapahtunu kauheesti kaikkea viime kirjottamisen jälkeen..Mistähän aloittaisin. No, joulun ja uuden vuoden olin töissä vanhainkodilla, ja oli ihan kivaa..Heti vuoden alussa alkoi sitten pelätty ja odotettu ensimmäinen työssäoppimisjakso päiväkodissa. Minähän vastoin tahtoani jouduin 0-3-vuotiaiden ryhmään, ja ajattelin etukäteen että kuolen sinne. No, en kuollu. Vaan kyllä muuttui kaikki ennakkoasenteet ja mielipiteet..4 viikkoa ja mä olin ihan myyty. Hassua, empä olis uskonu näin käyvän, että ihan oikeesti pidän ja välitän niitä lapsista. Ja varsinkin yks tietty tyttönen varasti sydämeni...nyyh. Kyllä muuten pillasin viimesenä päivänä.
Arvosanaksi tuli 4, mikä oli enemmän kuin odotin. Kehuja tuli kauheesti, ja oisittepa nähny mun aamupiirit..Pidin näyttöviikolla neljä eläin-teemaista aamupiiriä, ja ne oli aika menestyksiä :) Rekvisiittana pehmoleluja, eläinlaukkuja ja elektroninen kissa. En enää pidä mahdottomana että joskus olisin töissä lastentarhassa, mutta ei se silti nyt aivan unelmaduuniakaan ollu. Päivät on aika samanlaisia, eikä sellasia mielettömiä haasteita oikeen oo. Toki lasten kehityksen seuraamisessa ja tukemisessa on omat hienoutensa yms, mutta ehkä silti kaipaan vähän enemmän jotain..

No tammikuussa alkoi myös Hoidon ja huolenpidon jakso. Ihanaa, vihdoinkin päästiin asiaan! No tähän asti seminaaripäivät on mun mielestä ollu vähän yhtä tyhjän kanssa, siellä toistetaan vaan ihan samaa minkä vois ite lukea kirjasta. Kaipaan käytännön juttuja..Joita sitten eilen ensiapukurssilla pääsikin tekemään. Vetäjä oli ihan huippu tyyppi, ja asia tosi kiinnostavaa. Tuntu et oppikin heti enemmän ku koko koulun aikana..no juu. Mut mielenkiintosta asiaa kuitenki. Mun salainen haavehan ois ensihoitajan duuni, mutta ei musta taida olla sellaseen kuitenkaan..hih. Koulussa harjoiteltiin yks päivä myös vihdoinki verenpaineen mittausta, joka oli ylikivaa. Ja aikas helppoa, kun pääsi jyvälle.
HoHun harjoittelu on vasta elokuussa, halusin tarpeeksi aikaa tehtävien tekemiseen, joita on 14. Osa tehdään vasta harjottelussa, mutta osa on tosi laajoja, kuten fysiologia ja anatomia. Harjottelupaikkaa toivoin Kaupin sairaalasta.

Niin ja uusi työpaikkakin on..tosin en nyt tiedä voiko sillä oikein kehuskella. Olen siis TAYS:issa sairaalahuoltajana. Öh. Paikkaa tarjottiin, ja ajattelin että muutama kuukausi menisi kivasti, ja ehkä oppisin jotain ja pääsisin näkemään eri osastoja. No onhan sitä nyt jotain nähnytkin..Toisin kuin Koukkarissa, täällä hoitsut ja laikkarit on aika eri kastia, eikä seuraa pahemmin siis oo. Taukoajatkin on erit hoitsuilla. Mutta yhdellä osastolla missä oon ollu, kuvataan suurta ja mahtavaa Sairaala-sarjaa, ja oon tietysti yrittäny punkea itteäni kuviin..hihhee..saas nähä.

Eipä tässä muuta, jatkan koulutehtävien tekoa, ja koitan jatkossa kirjotella useammin..jos tätä nyt joku lukee :)