Liikaa asiaa

Työpäivän aikana monesti on sellanen fiilis että tekis mieli kirjottaa tätä blogia, ja tuntuu että aiheita riittäis ainakin omasta työpaikasta. Paljastettakoon nyt, että teen keikkaa Koukkuniemen vanhainkotiin. Kyseinen paikka on taas ollut melkeen joka päivä jostakin syystä Aamulehden sivuilla..No, syitä varmaan riittääkin. Viimeks aamulla luin, että jollakin osastolla ei kuulemma annettu ruokaa yöllä vanhuksille, ja toisella taas "oli ahdistava ja väsynyt tunnelma". Mitä lie sekin tarkoittaa..No toisaalta tulee kyllä heti mieleen millä osastolla se vois ollakki. Oon ite ollu "vasta" neljällä osastolla. Kaikissa niissä ois mun mielestä jotain korjattavaa..Mutta mähän oon vasta opiskelija, enkä kaikkea voi tietää..tai ymmärtää miksi jossain toimitaan juuri niin.
Yhdestä asiasta voisin mainita. Mä en tiiä, ajattelenko mä "väärin", mutta mua on aina ihmetyttäny se kuinka vähän vanhusten kanssa puuhataan mitään osastoilla. Eli siis luettais lehteä, juteltais, pelattais, pelleiltäis, mitä vaan ajanvietettä. Heti kun pakolliset toimet eli vessatukset yms on hoidettu, kaikki hoitajat katoaa kansliaan tekemään jotakin mystistä, mikä ei oo mulle vielä selvinny. Toki tiiän että vakihoitsuilla on tehtäviä, kirjaamista, sähköpostia, suunnittelua, mutta ei sitä nyt voi olla niin paljoa että koskaan ei ehtis istumaan siihen mummon viereen ja jutteleen. Ehkä se sit on hyvä puoli keikkalaisella, joka ei ees saa vielä kirjata, että jää enemmän aikaa kortinpeluuseen. Täytyy sanoa että välillä on vähän daiju olo kun ite pelaa korttia jonku mummon kaa, ja muut on kansliassa tärkeän näköisinä..
Okei parilla osastolla muutaman hoitsun oon nähny pelaavan korttia tai juttelevan vanhusten kaa, tai jopa (!!!) vievän ulkoilemaan. Tää on kans hassua, joillain osastoilla ei koskaan viedä mummoja ees parvekkeelle, saati sit luppoajalla ulos..Vaikka totuus on että helposti sitä ehtii aamupäivälläki viemään muutaman ulkoilemaan vaikka puoleks tunniks. Toki sillon kun on normaali miehitys. Mua ainaki käy sääliks katella mummoja istumas hiljaa päiväsalissa, ilman mitään virikkeitä. Vaikka ois kuinka dementoitunu, mä haluan uskoa että siitä on jotain hyötyä kun juttelee tai jotenki ees pitää seuraa.

Kouluki etenee..Ens viikolla on kaks vapaapäivää jollon oon ajatellu tehä opintomatkan vammaisten päivätoimintakeskukseen, jossa haastattelen tuttua lähihoitajaa. Myös ammattieettiset ohjeet on käsittelyssä. Nyt viikonloppuna piti kovasti perehtyä johonki aiheeseen, mutta laiskuus voitti. Eilen olin geokätköilemässä monta tuntia, ja tänään..öö..laiskottelen muuten vaan. Ainiin, huomasin vasta nyt, että jo hyväksyttyihin tehtäviin oli tullu kommentit opettajilta..hauskaa! Ja oli vielä tosi positiivisia kommentteja, jesh!