Vihdoinkin!

Rukouksiini on vastattu! Olen saanut töitä kotihoidosta! Ei varmaan vois enemmän innoissaan olla..ja helpottunut. Kesäksi on töitä, ja vielä mielenkiintoisia. Alunperin olin luullut meneväni Koukkuniemeen laikkariksi, vielä kerran, ja sieltä soiteltiinkin jo ja kysyttiin oonko tulossa. Sitte ku soitin ite ja kyselin alkamisajankohtaa, olikin vastaus että sijaisille ei voida luvata vielä mitään..Ajattelin että jumalauta täytyyhän Pirkanmaalla olla jotain hoitoalan työtä tarjolla, vaikka ei olis hoitoa ja huolenpitoa suorittanut. Mullahan on sen harjottelu vasta elokuussa. No, soittelin vaikka minne, ja laitoin muutaman hakemuksen. Yhtäkkiä mun sähköpostiin oliki tullu maili, jossa kotihoidon esimies tiedusteli oonko jo saanu kesätöitä. En oo! Mut kohta olin..Kävin haastattelussa, ja saman tien mut oli jo palkattu! Ja voin aloittaa jo parin viikon päästä..Ihanaa ihanaa, ei siivoamista enää koskaan!!!!
Odottelen siis todella innoissani töitten alkamista..ja toki vähän jännittääkin, en suoraansanottuna oikeen tiedä mitä kaikkea siellä tehdään, mutta eiköhän sitä sit opi..Jee! Ainiin, lääkelaskut olis kohta kans edessä, mutta eiköhän nekin mee..

Surua ja katkeruutta

Taysissa ollessani kattelen usein käytävillä viilettäviä hoitajia ja mietin että onko ne ylpeitä työstään, tai edes tyytyväisiä. Välillä tuntuu että antaisin mitä vaan siitä että saisin jo olla hoitaja (edes lähi-) ja työssä mielenkiintosessa paikassa. Sitte meen kotiin enkä jaksa alottaa uutta koulutehtävää. Taas yksi päivä jona en oppinut mitään..
Mä pelkään jo nyt, että lähärin tehtävät ei riitä mulle..Että haluan jotain "enemmän", haastavampia duuneja. Tosin, enhän mä voi tietää mitä töitä pääsen tekemään, ja miltä ne sit tuntuu. Välillä haaveilen salaa ensihoitajan työstä..Ne jotka mut tuntee, ei varmaan ikinä vois kuvitella mua sellaiseen (pelkään ambulansseja) mutta jokin siinä vetoaa, ja ensiapukurssillakin olin aivan yli-innoissani, lisää tietoa! Haluan elvyttää ja pelastaa!
Hassua kun kattelee niit nuoria hoitajia, ja miettii että miksei ite tajunnu nuorempana alkaa tätä opiskeleen, mut millanenhan mäki oisin jossen ois käyny läpi niitä ah niin ihania teini-nuoruus-örvellys vuosia, jolloin ei todellakaan kiinnostanu mikään opiskelu, mutta kylläkin ryyppääminen, festarit, sekoilu..Hahhaa, olihan se hauskaa aikaa. Varsinkin aika Limingan Taidekoulussa..huh huh. Ne nuoret hoitajat varmaan palaa kolmekymppisenä loppuun ja alottaa "uuden nuoruuden", ja mä voin sit ottaa niiden paikan!

Niin ja surua on se, että mun yli kakskytvuotias kissa kuoli viikko sitten. Puolet perheestä enää jäljellä..

Paljon kaikkee..

Tässon ny tapahtunu kauheesti kaikkea viime kirjottamisen jälkeen..Mistähän aloittaisin. No, joulun ja uuden vuoden olin töissä vanhainkodilla, ja oli ihan kivaa..Heti vuoden alussa alkoi sitten pelätty ja odotettu ensimmäinen työssäoppimisjakso päiväkodissa. Minähän vastoin tahtoani jouduin 0-3-vuotiaiden ryhmään, ja ajattelin etukäteen että kuolen sinne. No, en kuollu. Vaan kyllä muuttui kaikki ennakkoasenteet ja mielipiteet..4 viikkoa ja mä olin ihan myyty. Hassua, empä olis uskonu näin käyvän, että ihan oikeesti pidän ja välitän niitä lapsista. Ja varsinkin yks tietty tyttönen varasti sydämeni...nyyh. Kyllä muuten pillasin viimesenä päivänä.
Arvosanaksi tuli 4, mikä oli enemmän kuin odotin. Kehuja tuli kauheesti, ja oisittepa nähny mun aamupiirit..Pidin näyttöviikolla neljä eläin-teemaista aamupiiriä, ja ne oli aika menestyksiä :) Rekvisiittana pehmoleluja, eläinlaukkuja ja elektroninen kissa. En enää pidä mahdottomana että joskus olisin töissä lastentarhassa, mutta ei se silti nyt aivan unelmaduuniakaan ollu. Päivät on aika samanlaisia, eikä sellasia mielettömiä haasteita oikeen oo. Toki lasten kehityksen seuraamisessa ja tukemisessa on omat hienoutensa yms, mutta ehkä silti kaipaan vähän enemmän jotain..

No tammikuussa alkoi myös Hoidon ja huolenpidon jakso. Ihanaa, vihdoinkin päästiin asiaan! No tähän asti seminaaripäivät on mun mielestä ollu vähän yhtä tyhjän kanssa, siellä toistetaan vaan ihan samaa minkä vois ite lukea kirjasta. Kaipaan käytännön juttuja..Joita sitten eilen ensiapukurssilla pääsikin tekemään. Vetäjä oli ihan huippu tyyppi, ja asia tosi kiinnostavaa. Tuntu et oppikin heti enemmän ku koko koulun aikana..no juu. Mut mielenkiintosta asiaa kuitenki. Mun salainen haavehan ois ensihoitajan duuni, mutta ei musta taida olla sellaseen kuitenkaan..hih. Koulussa harjoiteltiin yks päivä myös vihdoinki verenpaineen mittausta, joka oli ylikivaa. Ja aikas helppoa, kun pääsi jyvälle.
HoHun harjoittelu on vasta elokuussa, halusin tarpeeksi aikaa tehtävien tekemiseen, joita on 14. Osa tehdään vasta harjottelussa, mutta osa on tosi laajoja, kuten fysiologia ja anatomia. Harjottelupaikkaa toivoin Kaupin sairaalasta.

Niin ja uusi työpaikkakin on..tosin en nyt tiedä voiko sillä oikein kehuskella. Olen siis TAYS:issa sairaalahuoltajana. Öh. Paikkaa tarjottiin, ja ajattelin että muutama kuukausi menisi kivasti, ja ehkä oppisin jotain ja pääsisin näkemään eri osastoja. No onhan sitä nyt jotain nähnytkin..Toisin kuin Koukkarissa, täällä hoitsut ja laikkarit on aika eri kastia, eikä seuraa pahemmin siis oo. Taukoajatkin on erit hoitsuilla. Mutta yhdellä osastolla missä oon ollu, kuvataan suurta ja mahtavaa Sairaala-sarjaa, ja oon tietysti yrittäny punkea itteäni kuviin..hihhee..saas nähä.

Eipä tässä muuta, jatkan koulutehtävien tekoa, ja koitan jatkossa kirjotella useammin..jos tätä nyt joku lukee :)

Erityislapsia!

Takana neljä päivää koulunkäyntiavustajana erityislasten eskarissa ja ip-kerhossa, ja mä oon iiiihan rakastunu niihin! Voi eiiii...Siis vaikka ne osaa olla niin daijuja ja hulluja ja hirveitä ja väkivaltasia..niinnojaa ne eskarit multa on viel ehkä aika hukassa, mut sit vanhemmat erpat on niin ihania hulluja. Mulle siis käy aina näin, et eka oon kolme päivää silleen "ei mua nää kakarat/mummot kiinnosta" ja sit nelkkupäivänä oon jo kiintyny niihin. Ja jessus kuinka mä oon kehittyny viikon aikana komentamisessa! Komennan käytävällä kelletahansa oppilaalle joka vähäki uskaltaa juosta tai kiljua jotai..hyvä minä! Mua itseasias pyydettiinki sinne jo koulunkäyntiavustajan äitiyslomasijaiseks, se alkais maaliskuussa. Joutuu ehkä harkitseen..
Ens viikolla hoidan sitte taas mummoja. Ja ny katon salkkarit, moi!

lapsia lapsia..

Kolmas päivä päiväkodissa meni jo vähän paremmin..ja aloin jopa tykätä parista lapsesta..Pari kertaa sain vielä vaihtaa kunnon ripulivaipat, joka ei ollu kauheen miellyttävää huonoilla falskaavilla hanskoilla, mutta minkäs teet. Täytyy sanoa, että lapsen vaipan vaihto on vaikeampaa ku mummon..no, se siitä.
Viikonloppuna oli koulua ja kasvatuksen teemapäivä. Eli lisää lapsia :) Ajattelin kuitenki, että kun nyt kerranki on mahdollisuus oppia uutta, niin kuuntelen tarkasti ja keskityn. Ainoa vitutuksen aihe synty siitä että puolet ajasta oppilaat kertoili omista lapsistaan kivoja ja "opettavaisia" tarinoita..enkä nyt valehtele, ku sanon että puolet ajasta. Tauolla kyselinki, et oonko mä täällä ainoa jolla ei oo lapsia, mut ainaki yhellä toisella ei kans ollu, huh. Nojoo, eiköhän siitä jotain hyötyä ollu.
Sain myös palautettua muutaman tehtävän lisää, minä kasvattajana ja yristysesittelyn vaikeavammaisten päivätoimintakeskuksesta.
Eipä nyt muuta tuu mieleen, kuin että lupasin mennä vanhainkotiin jouluks töihin. Se on oikeesti kivaa.

Vauvan paska vs. mummon?

Tätä päivää mä oon pelänny, nimittäin sitä että joudun päiväkotiin keikalle. Ja vielä pienten ryhmään. Kyselin jo kavereilta etukäteen paniikissa että ei kai niitä vaippoja (en oo ikinä vaihtanu, ennen tätä päivää siis..) tarvi vaihtaa paljain käsin..No, ylläri että siellä oli muutamat ihan paskat hanskat, ja heti ku meinasin ottaa ne niin joku täti oli siinä että "ei ei etsä mitään hanskoja tarvi" Daa, mitä eroa on mummon ja vauvan paskalla? Ei yhtään mitään. Haisee ihan samalle, sotkee yhtä paljon, enkä halua kumpaankaan koskea paljain käsin. piste. Mulla ei todellakaan oo mitään paskaa vastaan, se ei ahdista eikä sinänsä ällötä mua (luoja mitä köntsäkasoja oon vanhainkodissa siivonnu) mutta mä en haluu pyyhkiä kenenkään persettä paljain käsin. Joku ehkä muistaakin, että en pidä lapsista mitenkään erityisesti, joten se tuskin auttanee asiaa.
On se vaan hassua, että ku vanhainkodissa on tottunu hyvään hygieniaan, ni tuol lapset käy samalla potalla peräkkäin, ja se vaan huuhtastaan välissä..missä easydesi??!!dilutusta!!!äääääk!

Täytyy myös myöntää, että ehkä päiväkotityö ei oo ihan mua varten, tai ainakaan noi pienet. Mä en löydä mitään yhteyttä niitten kaa, enkä osaa puhua sellasta lellittely kieltä, en vaan osaa! No, tammikuussa sitte 5 viikon harjotteluun päiväkotiin..jeh jeh.
Anteeks jos tää nyt loukkas jotaki lapsirakasta.

Liikaa asiaa

Työpäivän aikana monesti on sellanen fiilis että tekis mieli kirjottaa tätä blogia, ja tuntuu että aiheita riittäis ainakin omasta työpaikasta. Paljastettakoon nyt, että teen keikkaa Koukkuniemen vanhainkotiin. Kyseinen paikka on taas ollut melkeen joka päivä jostakin syystä Aamulehden sivuilla..No, syitä varmaan riittääkin. Viimeks aamulla luin, että jollakin osastolla ei kuulemma annettu ruokaa yöllä vanhuksille, ja toisella taas "oli ahdistava ja väsynyt tunnelma". Mitä lie sekin tarkoittaa..No toisaalta tulee kyllä heti mieleen millä osastolla se vois ollakki. Oon ite ollu "vasta" neljällä osastolla. Kaikissa niissä ois mun mielestä jotain korjattavaa..Mutta mähän oon vasta opiskelija, enkä kaikkea voi tietää..tai ymmärtää miksi jossain toimitaan juuri niin.
Yhdestä asiasta voisin mainita. Mä en tiiä, ajattelenko mä "väärin", mutta mua on aina ihmetyttäny se kuinka vähän vanhusten kanssa puuhataan mitään osastoilla. Eli siis luettais lehteä, juteltais, pelattais, pelleiltäis, mitä vaan ajanvietettä. Heti kun pakolliset toimet eli vessatukset yms on hoidettu, kaikki hoitajat katoaa kansliaan tekemään jotakin mystistä, mikä ei oo mulle vielä selvinny. Toki tiiän että vakihoitsuilla on tehtäviä, kirjaamista, sähköpostia, suunnittelua, mutta ei sitä nyt voi olla niin paljoa että koskaan ei ehtis istumaan siihen mummon viereen ja jutteleen. Ehkä se sit on hyvä puoli keikkalaisella, joka ei ees saa vielä kirjata, että jää enemmän aikaa kortinpeluuseen. Täytyy sanoa että välillä on vähän daiju olo kun ite pelaa korttia jonku mummon kaa, ja muut on kansliassa tärkeän näköisinä..
Okei parilla osastolla muutaman hoitsun oon nähny pelaavan korttia tai juttelevan vanhusten kaa, tai jopa (!!!) vievän ulkoilemaan. Tää on kans hassua, joillain osastoilla ei koskaan viedä mummoja ees parvekkeelle, saati sit luppoajalla ulos..Vaikka totuus on että helposti sitä ehtii aamupäivälläki viemään muutaman ulkoilemaan vaikka puoleks tunniks. Toki sillon kun on normaali miehitys. Mua ainaki käy sääliks katella mummoja istumas hiljaa päiväsalissa, ilman mitään virikkeitä. Vaikka ois kuinka dementoitunu, mä haluan uskoa että siitä on jotain hyötyä kun juttelee tai jotenki ees pitää seuraa.

Kouluki etenee..Ens viikolla on kaks vapaapäivää jollon oon ajatellu tehä opintomatkan vammaisten päivätoimintakeskukseen, jossa haastattelen tuttua lähihoitajaa. Myös ammattieettiset ohjeet on käsittelyssä. Nyt viikonloppuna piti kovasti perehtyä johonki aiheeseen, mutta laiskuus voitti. Eilen olin geokätköilemässä monta tuntia, ja tänään..öö..laiskottelen muuten vaan. Ainiin, huomasin vasta nyt, että jo hyväksyttyihin tehtäviin oli tullu kommentit opettajilta..hauskaa! Ja oli vielä tosi positiivisia kommentteja, jesh!